Mieleni palaa lapsuusajan muistoihin. Lämmin kesäpäivä, pihanurmikkoon kaivautuneet paljaat varpaani.  Jalkapohjiani kivasti kutittaa, mutta ei haittaa. On se niin ihana fiilis!

Jalkojenhoidon ammattilaisena suosittelen edelleenkin paljain jaloin kävelyä kesäaikaan luonnon maastossa. Toki kannattaa varmistaa etukäteen, että kulkureitti on turvallinen. Jalkojen kannalta ajatellen ulkona ja sisällä tapahtuvalla paljasjalkakävelyllä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Luonnonmaasto antaa jalketerälle sen tarvitseman iskunvaimennuksen. Etenkin silloin kun liikut vaihtelevassa maastossa jalkaterissä olevat pienet lihakset joutuvat työskentelemään niille kuuluvalla tavalla. Kengät ,ainakin jos niissä on paksumpi pohja, estävät pienten lihasten toimintaa. Onneksi on olemassa ns. paljasjalkakenkiä. Niiden ulkopohja on tarkoituksellisesti hyvin ohut, mikä edelleen mahdollistaa paremman lihastyöskentelyn. Paljasjalkakenkien käyttö kannattaa aloittaa totutellen, jotta kenties hiukan laiskassa kunnossa olevat lihakset eivät saa "kulttuurishokkia".

Ulkona ja sisällä paljain jaloin kävelyllä on iso ero. Ai että miksikö? Annas kun selitän... Sisätiloissa on kävelyalusta on tasainen ja lattiamateriaalit ovat kovia eli ei tule sitä mainitsemaani iskunvaimennusta. Lattioiden pinnoitusmateriaalista laatta- tai laminaattilattiat ovat kaikkein kovimpia. Kävelijän kantapäiden iho on tosi kovalla kulutuksella tällaisilla materiaaleilla. Lattiamateriaalin kovuuteen kun lisätään vielä ihoa kuivattava lattialämmitys, niin voi ihoparkaa.  Joko sain sinut hoksaamaan eron ulkona/ sisällä kävely?